Eilen tein kävelylenkin aurinkoisessa syyspäivässä ja tänään iltahämärissä. Nyt en enää vilkuile joka suuntaan pelokkaana kävellessäni pimeään aikaan. Tuntuu mukavalta osata olla täällä kaupungissa kuin kotonaan. Eilen ja tänään ajattelin ensimmäistä kertaa, että täällä on oikeastaan aika kaunista. Rumakin voi olla kaunista, sillä siinä on tietynlaista tunnelmaa. En ole nähnyt Petroskoita kesällä, mutta olen varma, että kaupunki on kauneimmillaan juuri syksyllä. Vesilätäköt ja keltaiset lehdet kaduilla, harmaat sadetta enteilevät pilvet taivaalla ja hyinen tuuli sopivat kaupungin muuhun olemukseen erinomaisesti. Olen alkanut pitää tästä paikasta. Tämä paikka on nyt minun koti.
Kotoisaa tunnetta lisää ne ihanat ja hullut ihmiset, joihin olen täällä tutustunut. Kuinka hauskaa voi olla baari-illan jälkeisenä lauantai (aamu)päivänä syödä pizzaa ravintolassa noin kolme tuntia. Kahviloita ja ravintoloita täällä on todella paljon. Niissä on myös niin halpaa, että ei paljoa kirpaise käydä kavereiden kanssa teellä tai lounaalla kesken päivän.
Laitan nyt muutamia kuvia viimeisimmältä viikolta, koska kirjoittaminen alkoi yhtäkkiä laiskottaa.
 |
| Minä ja suomalainen vaihtarikaverini Nina |
 |
| Ekan baari-illan tulos: 4 mansikka margaritaa? |
 |
| Pizzassa oli vähän liikaa juustoa, vaikka nimenomaan pyysin vähemmän! |
 |
| Yritettiin pelata tätä suomalais-birttiläis voimin. Jaksoimme pelata yhden kierroksen. |
 |
| Hiljainen, syksyinen Äänisen ranta |
 |
| Kauniisti valaistu syksyinen puisto, jolle kamerani ei osannut tehdä oikeutta. |
 |
| Naapurin kerrosrivitalo näyttääkin kauniilta pimeällä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti