Ikimuistoinen viikonloppu Huskytilan "mökillä" takana! Mökkeily viikonloppu oli niin eeppinen, että kaikkia niitä fiiliksiä on vaikea pukea sanoiksi. Tämä täytyy kokea itse! Yritän kuitenkin parhaani mukaan kuvailla ja kertoa viikonlopusta tsekkiläis-suomalais-brittiläis seurassa.
Aloitimme matkamme suuresta ruokakaupasta, jossa keräsimme kärryihin kaiken tarpeellisen vessapaperista kuivattuun haukeen. Kyllä, kuivattuun haukeen. Tarkoituksenamme oli tehdä mökin keittiössä spagetti bolognesea, vaikka ihan täyttä varmuutta koko keittiön olemassa olosta ei ollutkaan. Brittiläiset pojat ottivat kärryihin myös suuret kasat rahkaa, joka täällä on hyvin rasvaista ja koostumukseltaan rakeista. Творог.
Kauppareissun jälkeen suuntasimme kohti linja-autoasemaa, josta lähdimme bussilla kohti "mökkiä". En edelleenkään muista määränpäämme nimeä, joka sijaitsi noin 30 kilometrin päässä Petroskoista. Matkalla katselin bussin ikkunoista maisemia, ja tuntui hassulta yhtäkkiä ymmärtää, että asun nyt tällaisessa maassa. Tässä ihan Suomen vieressä, mutta niin kovin erinäköisiä ovat pienet kylät ja tehdasalueet. Pienet kylät muodustuvat puisista usein hyvin ränsistyneistä ja vinoista talorakennelmista. Tehdasalueita katsellessa ei voi olla aivan varma, onko tehdas vielä toiminnassa vai ei.
Jäimme bussista pois pienessä kylässä käytännössä katsoen keskellä ei-mitään. Siinä sitten vartin ihmeteltyämme ja soiteltuamme majapaikan omistajille meitä saapui noutamaan Huskytilan asukas Kolja. Tilanne oli huvittava, koska kukaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten saapui Kolja letti liehuen maastokuosiin verhoutuneena mutaiset saappaat jalassaan. Vähän kuin jostain surkeasta kauhuelokuvasta.
Pitkältä tuntuneen kävelymatkan jälkeen (olimme jääneet pois väärällä pysäkillä) saavuimme majapaikkaamme. Luulimme siis vuokranneemme oman mökin, mutta olimmekin vuokranneet huoneita talosta, jossa asui perhe ja muita sekalaisia henkilöitä. Pienen järkytyksen jälkeen söimme rahkaa hammastikuilla, koska lusikoita ei tuntunut löytyvän. Onneksi kuitenkin tsekkiläinen vahvistuksemme pian bongasi rahkalopoille lusikat. Tällöin meitä ei vielä keittiöön päästetty, joten pasta bolognesen valmistaminen siirtyi myöhemmäksi.
Brittiläiset tytöt ja pojat olivat erityisen kiinnostuneita kokeilemaan kalastusta läheisellä joella. Olimme olettaneet nettisivujen perusteella, että joki on mökin vieressä ja sauna joen rannalla. Mutta kuten jo tiedämme, täällä ei kannata turhaan olettaa, että kaikki olisi niin kuin itse olet kuvitellut. Ennakkopaineita asioille ei kannata asettaa ja kaikki positiivinen on siten vain ylimääräistä plussaa! Joki oli kuitenkin olemassa, mutta sen rannalle täytyi kulkea metsän läpi vievää polkua pitkin noin kymmenisen minuuttia.
En muistanutkaan, että kalastus voi olla niin huvittavaa. Brittiläiset olivat vaikeuksissa niin kokoon pakattujen vapojen, kelojen, siimojen kuin matojenkin kanssa. Minut ja suomalainen vaihtarikaverini Nina leimattiin varmasti ammattilaiskalastajiksi, sillä tiesimme miten onkien kanssa menetellään. Tämän touhun katseleminen ja kalastuksessa avustaminen oli niin hauskaa, että nauroin lähes tulkoon vedet silmissä useaan otteeseen. Saalistakin tuli: pari pientä sinttiä, mutaiset aurinkolasit ja erään epäonnisen kalastajan kuivalta maalta kyytiin otettu, joessa kasteltu ja sieltä sitten kalastettu oma pipo.
Kalastuksesta (ja liiasta nauramisesta) nälkiintyneinä palasimme majataloon laittamaan spagettia. Saimme perheen keittiön lainaan, tottakai lisämaksua vastaan. Ruokaa laittaessamme saapui Sergei kultahampaat välkkyen esittelemään meille venäläsiä alkoholijuomia. Ei varmaan ole yllätys, että näistäkin maksu perittiin seuraavana päivänä majoitusta maksettaessa. Naisille tarjottiin vain jonkinlaista likööriä, mutta seurueen miehet laitettiin maistamaan tai maistelemaan 96 prosenttista alkoholia. Sergei, tämä noin 60+ vuotias majatalon juomamies, demonstroi meille tätä Bon Aqua pullossa säilytettävää kuningasjuomaansa sytyttämällä tipan alkoholia tuleen. Demonstraatio oli ihan vaikuttava ja puiseen pöytään jäi siitä muistoksi hiiltynyt läntti.
Saunomaan en ollut täällä päässyt ennen mökkireissua, joten sitä odotin innolla. Pieniä ongelmia oli saunankin kanssa, sillä saimme kysellä valehtematta ainakin kymmenen kertaa, että milloin pääsemme saunomaan. Jossain vaiheessa iltaa aloin olla vakuuttunut, ettei saunaa ole edes olemassa. Sauna kuitenkin oli kuin olikin olemassa. Viivyttelystä oli ehkä hyötyäkin, sillä tänä aikana ehdimme Ninan kanssa vakuutella ja rauhoitella epäileväisesti saunaan suhtautuvia vaihtarikavereitamme. Eniten heitä ihmetytti miten saunaan "pukeudutaan". Lopulta sitten pääsimme saunomaan ja vihtomaan! Taisi muutkin kuin me suomalaiset olla riemuissaan tästä saunakokemuksesta.
Jäimme bussista pois pienessä kylässä käytännössä katsoen keskellä ei-mitään. Siinä sitten vartin ihmeteltyämme ja soiteltuamme majapaikan omistajille meitä saapui noutamaan Huskytilan asukas Kolja. Tilanne oli huvittava, koska kukaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitten saapui Kolja letti liehuen maastokuosiin verhoutuneena mutaiset saappaat jalassaan. Vähän kuin jostain surkeasta kauhuelokuvasta.
Pitkältä tuntuneen kävelymatkan jälkeen (olimme jääneet pois väärällä pysäkillä) saavuimme majapaikkaamme. Luulimme siis vuokranneemme oman mökin, mutta olimmekin vuokranneet huoneita talosta, jossa asui perhe ja muita sekalaisia henkilöitä. Pienen järkytyksen jälkeen söimme rahkaa hammastikuilla, koska lusikoita ei tuntunut löytyvän. Onneksi kuitenkin tsekkiläinen vahvistuksemme pian bongasi rahkalopoille lusikat. Tällöin meitä ei vielä keittiöön päästetty, joten pasta bolognesen valmistaminen siirtyi myöhemmäksi.
Brittiläiset tytöt ja pojat olivat erityisen kiinnostuneita kokeilemaan kalastusta läheisellä joella. Olimme olettaneet nettisivujen perusteella, että joki on mökin vieressä ja sauna joen rannalla. Mutta kuten jo tiedämme, täällä ei kannata turhaan olettaa, että kaikki olisi niin kuin itse olet kuvitellut. Ennakkopaineita asioille ei kannata asettaa ja kaikki positiivinen on siten vain ylimääräistä plussaa! Joki oli kuitenkin olemassa, mutta sen rannalle täytyi kulkea metsän läpi vievää polkua pitkin noin kymmenisen minuuttia.
En muistanutkaan, että kalastus voi olla niin huvittavaa. Brittiläiset olivat vaikeuksissa niin kokoon pakattujen vapojen, kelojen, siimojen kuin matojenkin kanssa. Minut ja suomalainen vaihtarikaverini Nina leimattiin varmasti ammattilaiskalastajiksi, sillä tiesimme miten onkien kanssa menetellään. Tämän touhun katseleminen ja kalastuksessa avustaminen oli niin hauskaa, että nauroin lähes tulkoon vedet silmissä useaan otteeseen. Saalistakin tuli: pari pientä sinttiä, mutaiset aurinkolasit ja erään epäonnisen kalastajan kuivalta maalta kyytiin otettu, joessa kasteltu ja sieltä sitten kalastettu oma pipo.
Kalastuksesta (ja liiasta nauramisesta) nälkiintyneinä palasimme majataloon laittamaan spagettia. Saimme perheen keittiön lainaan, tottakai lisämaksua vastaan. Ruokaa laittaessamme saapui Sergei kultahampaat välkkyen esittelemään meille venäläsiä alkoholijuomia. Ei varmaan ole yllätys, että näistäkin maksu perittiin seuraavana päivänä majoitusta maksettaessa. Naisille tarjottiin vain jonkinlaista likööriä, mutta seurueen miehet laitettiin maistamaan tai maistelemaan 96 prosenttista alkoholia. Sergei, tämä noin 60+ vuotias majatalon juomamies, demonstroi meille tätä Bon Aqua pullossa säilytettävää kuningasjuomaansa sytyttämällä tipan alkoholia tuleen. Demonstraatio oli ihan vaikuttava ja puiseen pöytään jäi siitä muistoksi hiiltynyt läntti.
Saunomaan en ollut täällä päässyt ennen mökkireissua, joten sitä odotin innolla. Pieniä ongelmia oli saunankin kanssa, sillä saimme kysellä valehtematta ainakin kymmenen kertaa, että milloin pääsemme saunomaan. Jossain vaiheessa iltaa aloin olla vakuuttunut, ettei saunaa ole edes olemassa. Sauna kuitenkin oli kuin olikin olemassa. Viivyttelystä oli ehkä hyötyäkin, sillä tänä aikana ehdimme Ninan kanssa vakuutella ja rauhoitella epäileväisesti saunaan suhtautuvia vaihtarikavereitamme. Eniten heitä ihmetytti miten saunaan "pukeudutaan". Lopulta sitten pääsimme saunomaan ja vihtomaan! Taisi muutkin kuin me suomalaiset olla riemuissaan tästä saunakokemuksesta.
Mökkireissu oli kyllä kaiken kaikkiaan mahtava! Seuraavia reissuja odotellessa.
 |
| Kolja |
 |
| Kauhistuttava "husky"tarha |
 |
| Todellisia kalamiehiä ja -naisia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti