Pakkasten yhä kiristyessä muutenkin jo täyteen ahdetut pikkubussit täyttyvät entisestään. Mutta täällä ei olla kuin sillit suolassa vaan kuin lohet naamalla. Sitä ainakin ajattelin itsekseni, pitääkseni mielen virkeänä eräällä bussimatkalla taannoin. Minä onnekkaana sain istumapaikan, kun joku poistui bussista. Istuuduttani alas oli pääni suurin piirtein vieressä seisovan miehen takin taskun kohdalla. Ja mitäpä muutakaan sitä taskussa kuljettaisi kuin kokonaista kalaa? Oli sentään älynnyt kääriä kalansa voipaperiin, jotta naamani ja hiukseni (kun yritin säästää itseäni kalan lemulta) välttyivät suurimmilta limoilta ja suomuilta.
Huomenna illalla koittaa kotiin lähtö. Matkani kulkee Pietarin kautta, jonne matkaan yöjunalla. Matka menee siis mitä luultavimmin nopeasti, kun heti alkuun voi ottaa 8 tunnin unet junassa. Ihanaa tulla kotiin käymään, vaikka en oikeastaan voi uskoa, että joulu on jo parin päivän päästä. Ei tunnu yhtään siltä, kun täällä ei juurikaan mitään jouluhössötystä ole havaittavissa. Eikä myöskään maailmanloppuhössötystä.
Eilen kävimme heiluttelemassa hyvästit rakkaille ystäville! Hyvästien sanominen on ikävää :( Mutta jos maailmanloppu tulee niin ainakin sain tutustua ihaniin ihmisiin. Ja jos ei tule niin tapaan kaikki vielä uudelleen!
Huomenna illalla koittaa kotiin lähtö. Matkani kulkee Pietarin kautta, jonne matkaan yöjunalla. Matka menee siis mitä luultavimmin nopeasti, kun heti alkuun voi ottaa 8 tunnin unet junassa. Ihanaa tulla kotiin käymään, vaikka en oikeastaan voi uskoa, että joulu on jo parin päivän päästä. Ei tunnu yhtään siltä, kun täällä ei juurikaan mitään jouluhössötystä ole havaittavissa. Eikä myöskään maailmanloppuhössötystä.
Eilen kävimme heiluttelemassa hyvästit rakkaille ystäville! Hyvästien sanominen on ikävää :( Mutta jos maailmanloppu tulee niin ainakin sain tutustua ihaniin ihmisiin. Ja jos ei tule niin tapaan kaikki vielä uudelleen!
 |
| Saattajat ja lähtijät! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti