Joulun vietto Suomessa suoritettu varsin onnistuneesti. Junamatkat välillä Petroskoi-Pietari-Helsinki suuntaan ja toiseenkin sujuivat hienosti. Tulomatkalla Suomeen tuli jopa käytyä venäläisessä banjassa heti aamutuimaan junan saavuttua Pietariin. Tätä en olisi tehnyt vaikkapa vuosi sitten, olisin nimittäin kirmannut suhteellisen suoraan toiselle juna-asemalle, josta Suomen junat lähtevät. Mutta onhan se karu totuus, että kolme tuntia kuluu nopeammin kun osan ajasta käyttää esimerkiksi banjailuun. Varsinkin kun alla on hikisessä junavaunussa huonosti nukuttu yö. Aikaa jäi kuitenkin helposti aamupalan nauttimiseen eikä seuraavaan junaankaan tullut edes kiire. Ah tätä Venäjän maan rentoutta! :)
Vuosikin on nyt vaihtunut, joten kai se on jotain kerrottava tästä venäläisten suurimmasta juhlasta eli uudesta vuodesta. Huikeat odotukset palkittiin suljetuilla ravintoloilla ja kahviloilla, tyhjillä kaduilla ja tyhjällä baarilla. Kotona olisi kyllä ollut jonkun sortin illallista, mutta ajateltiin kuitenkin viettää uutta vuotta yhdessä vaihtarikaverini Ninan kanssa. Tarkoituksena oli mennä ravintolaan syömään, mutta nehän olivatkin kaikki kiinni ja kadut kumisivat tyhjyyttään. Löysimme kuitenkin avoimen kellaribaarin. Ja kerrankin voi olla iloinen siitä, että Venäjällä kaikista baareista ja kuppiloista saa aina myös ruokaa.
 |
| Baari ja paljon asiakkaita! |
Baarimikothan siinä oli vähän ihmeissään, että miten kaksi suomalaista tyttöä on eksynyt Petroskoihin ja juuri heidän baariinsa viettämään uutta vuotta. Saimme tietysti paljon huomiota osaksemme ollessamme käytänössä koko baarin ainoat asiakkaat. Baarimikkoja ja ovimiehiä baarissa kun oli töissä kuitenkin noin kymmenen. Aikamoista tuhlausta! Vuoden vaihteen lähestyessä ilmeisesti baari tarjosi meille yhdet kuoharit ja miltein samaan aikaan yksi baarimikoista tarjosi meille toiset kuoharit.
 |
| Me ja baarimikot! |
Vuoden vaihtuessa kiipesimme kellarista ylös, sillä ajattelimme katsella raketteja kadulla. Kadulla, tarkemmin Petroskoin pääkadulla, ei ollut ristin sielua. Pientä pauketta kuului jostain, mutta mitään ei näkynyt. Niimpä naureskeleva ovimies kehotti meitä tulemaan takaisin kellariin. Kellarissa niitä kuohareita sitten tarjottiin vielä muutamat. Lopulta meidän haettiin istumaan työntekijöiden pöytään, jossa keskusteltiin sekavista aiheista. Yhtäkkiä (yllättäen ja pyytämättä) pyödälle minun ja Ninan eteen ilmestyi venäläiset perunasalaatit. Hyväähän se oli, joskin majoneesi ja koko salaatti oli melko lämmintä.
 |
| Pääkadun ihmisvilinää. |
Tässä vaiheessa aloimme olla vakuuttuneita, että voisimme liittyä muiden suomalaisten joukkoon, jotka juhlivat toisaalla Petroskoissa. Näin päädyimme hylkäämään Kill Fish baarimme hilpeät seuralaiset. Suurista ponnisteluista huolimatta emme koskaan tavoittaneet yhtään suomalaista. Tuli siinä käytyä parin baarin portilla ja hotelli Severnajassa. Päädyimme sitten yhteen avoinna olevaan baariin ja Nina joutui jopa pakkasukon tenttiin. Meno ei ollut niin päätä huimaava, että lyhyen oleskelun jälkeen päätimme lähteä kotia kohti yhteisellä taksilla. Taksit olivat kalliita ja varattuja, joten otimme käsitaksin joka vei meidät koteihimme vallan mainiosti.
Iltahan oli mitä huikein, vaikka meille kävi juuri niin kuin ei pitänyt käydä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti