Ennalta-arvaamaton Venäjä

Nyt on kauan kauhisteltu (noin neljä kuukautta) HIV-testi venäjällä ohi. Olin ehtinyt pohdiskella niin neulojen puhtautta kuin pelkojeni ylittämistäkin yksin ja yhdessä muiden vaihtareiden kanssa. Lopulta tänään aamulla olimme sopineet yliopistolle tapaamisen 8:30, josta jatkaisimme matkaa yhdessä poliklinikalle. Tavan mukaan suomalaiset olivat ajoissa ja venäläinen "oppaamme" myöhässä. Kun saavuimme poliklinikan pihaan oli järkytys aikamoinen. Harmi, ettei kehdannut ruveta räpsimään kuvia. Lamaannuskin tosin taisi olla sitä luokkaa, ettei kuvien ottamisesti olisi vapisevien käsien kanssa tullut yhtikäs mitään. Rakennus oli ulkoa ruma, rapistunut ja sijaintikin oli ehkä hieman kummallinen. Sisällä asiat eivät olleet sen paremmin: "keskeneräinen remontti" kuten suomalainen vaihtarikaverini totesi. Seinät oli kuitenkin maalattu (kotoisasti?) sairaalanvihreiksi.

Ympärilleni katsellessani kuulin taustalta jotain epäsuotuisaa. Nimittäin klinikan aukioloajat olivat kansainvälisille asiakkaille muuttuneet juuri tänään siten, että olisimme päässeet testeihin vasta kahden tunnin kuluttua. Näin voi käydä vain Venäjällä. Kuitenkin yllättävän vähällä vatvomisella ja selvitettelyllä pääsimme testeihin melko pian. Ensin kuitenkin nimemme kirjoitettiin passeista jonkinlaiseen vihkoon, johon tuloksetkin sitten kirjataan. Lisäksi saimme laput, joissa luki otettavan verikokeen nimi. Lappujen kirjoittamiseen käytettiin muinaista kopioarkkia. En tiedä kyseisen mustan paperin nimeä, koska sitä ei ole taidettu Suomessa käyttää minun syntymäni jälkeen. Seuraavaksi verikoe maksettin (noin 22 euroa) ja saimme jopa kuitit - toki pienen väännön jälkeen.

Sitten pääsimmekin itse asiaan. Halusin mennä verikokeeseen ensimmäisenä, jotta paniikki ei ehtisi liiemmin kasvaa. Hoitaja oli ystävällinen ja kyseli varmasti jotain ystävällisiä kysymyksiä, joita en ymmärtänyt. Tarkoitukseni oli katsoa tarkasti ovatko neulat puhtaissa avaamattomissa paketeissa vai eivät. Mutta eihän siitä katsomisesta mitään tullut, kun kaikki oli niin pelottavaa, että silmät meni automaattisesti kiinni. Verta otettiin suuren suuri putkilollinen. Kokeen jälkeen minulle tuli melko pian hyvin heikko olo, mutta olo kohentui kun istuin penkillä noin vartin. Tsekkiläinen vaihtari tunsi olonsa niin heikoksi, että joutui palaamaan takaisin näytteenottohuoneeseen, jotta pääsi pitkäkseen.

Huh mikä reissu, mutta nyt se on viimein ohi! Olo on suuhteellisen iloinen ja helpottunut, sillä loppuen lopuksi tästäkin koetuksesta selvittiin. Vaihtarikaverini oli uskaltanut katsoa tarkemmin, että neulatkin taisivat olla avaamattomissa paketeissa ennen käyttöön ottoa. Testin tuloksen arvaankin jo, sillä HIV-testin joutui jo kertaalleen tekemään kotimaassa saadakseen oikeanlaisen viisumin. Mutta kuten maahanmuuttovirastossa sanottiin "oman turvallisuutenne vuoksi" se tehtiin nyt uudelleen.

Koettelemuksen jälkeen varsinkin kun olo oli hieman heikko maistui kuuma kakao ja toasti. Kuuma kakao on venäjäksi kuumaa suklaata kuten englanniksikin. Tilaamani kakao toden totta oli kuumaa suklaata. Heheh, kyllä tekikin hyvää verikokeen jälkeen kaksi desilitraa sulatettua suklaata. Terveyspuolesta en ole ihan varma. Ihanaa täällä on se, ettei verikokeen jälkeen (niinkuin ei yleensä muulloinkaan) ollut minnekään kiire ja istuimme kahvilassa kaksi ja puoli tuntia.

Vuorokausirytmi täällä maassa on erilainen kuin Suomessa. Täällä valvotaan myöhään ja vastapainoksi kouluun tai töihin mennään aamulla vasta 10-12 aikoihin. Paikallinen rytmi on sopii minulle paremmin kuin suomalainen, sillä olen aamu-uninen. Voi kuinka olikaan vaikeaa herätä tänään tähän rytmiin tottuneena niinkin aikaisin kuin 7:30. Ensimmäisenä ajatuksena päähäni pahamahti herätyskellon soidessa, että kuka hullu herää tähän aikaan?! Ja toisena ajatuksena: tänään haluan nukkua! Sain kuitenkin taisteltua itseni sängystä ylös, vaikka uni olisi tosiaan vielä maittanut kaatosateen piiskatessa ikkunaan. Tietysti olisin voinut nukkua vielä hetken, sillä olihan se arvattavissa, että joku myöhästyy kuitenkin.

Melkein mikään ei Venäjällä hoidu aivan sormia napsauttamalla. Eilen yritimme venäläisen kaverini kanssa mennä kuntosalille, mutta yritys epäonnistui venäläisestä apuristani huolimatta. Kun lopulta löysimme kyseisen kuntosalin erään rakennuksen kellarista, meille selvisi, ettei kuntosalille voi ostaa kertalippua. Vaihtoehtoina olivat kuukausilippu tietyllä käyntikertamäärällä tai puolen vuoden kortti. Pääsin kuitenkin katsomaan salia, että voin ainakin olla varma, että se on todella olemassa! Olisin sitten ostanut sen puolen vuoden kortin, mutta eihän siellä tietenkään mikään maksukortti käynyt. Enkä ollut ymmärtänyt varata moista summaa käteistä rahaa mukaani, tyhmä kun olen. Olisihan minun jo pitänyt osata uumoilla jotakin tämän tapaista.

Asuminen täällä kasvattaa pitkää pinnaa, sillä kaikki asiat saa selvitellä aivan itse. Vielä on paljon epäselvää, vaikka monia asia onkin jo selvinnyt. En esimerkiksi tiedä, tuleeko minun osallistua tentteihin vaihtoperiodini päättyessä tammikuussa. Kolmesta lähteestä olen nyt tätä asiaa kysellyt ja aina saanut eri vastauksen. Ehkä voin valita sen vastauksen, joka minulle parhaiten sopii? :D Venäläiset ovat kuulemma todella kovia lunttaamaan eli jos joudun venäjän kielisiin tentteihin, otan samat keinot käyttöön!

Mutta silti kaikesta huolimatta, en voisi kuvitellakaan tulevani täältä nyt pois. Täällä elämä on mukavan ennalta-arvaamatonta! :)