Kameran ulkoiluttaminen on jäänyt hieman vähäiseksi tässä viime aikoina kaikista uhoiluista huolimatta. Siksipä olen nyt ajatellut kunnostautua viimeisinä viikkoinani täällä ja oikeasti vielä ottaa niitä valokuvia. Mutta olen kuitenkin päättänyt, että kaikkia asioita en kuvaa. Mikä oikeus minulla on kuvata (minun mielestäni) hirvittävässä kunnossa olevia taloja ja arvostella sitä, miten osa ihmisistä täällä asuu. Monet heistä varmasti ovat ihan onnellisia, vaikka seinät ovatkin halkeilleet ja osa ikkunoista laudattu umpeen. Koti on koti.
Joistain asioista voisin kyllä vielä muutaman kuvan napsaistakin. Liikenneonnettomuudet: niitä näkee oikeastaan päivittäin. Muutamia kertoja olen ollut paikalla, kun sellainen on sattunut. Onneksi usein näyttää siltä, että vahingot ovat lähinnä aineellisia. Paikalliset ehkä ajavat hieman hurjempaan tyyliin kuin Suomessa olen tottunut. Lisäksi kaikissa autoissa ei ole talvirenkaita ja vaikka olisikin, ne saattavat olla ajoilta ennen Neuvostoliiton hajoamista. En tiedä onko alkoholilla osaa näihin onnettomuuksiin. Kenties, sillä vanhan viinan lemu on täällä oikeastaan jokapäiväinen tuttavuus. Onneksi se tulee kuitenkin jostain ihan muualta kuin omasta suusta!
Toisia asioita ei ihan suoranaisesti voi kaapata valokuvaan tai edes videoon. Ehkä joten kuten. Nimittäin ehkä tämä äsken mainittu vanhan viinan haju tallentuisi kuvaan ympärillä olevien ihmisten ilmeissä. Tosin en ole ihan varma reagoivatko muut ympärillä olevat ihmiset asiaan esimerkiksi bussissa - ehkä he ovat tottuneet. Kuvan keskipisteenä ei olisi suomalaistyylinen katujuoppo vaan ihan tavallisen näköinen nuori, keski-ikäinen tai vanha mies.
Kaatuilevat ihmiset ja urat autotoillä. Nämä voisin vielä kuvata. Kadut ovat täällä päin aikamoisessa kunnossa. Suomessa kun niitä uria soimataan niin tulkoot ihmiset katsastamaan tänne tilanteen. Yleensä Suomessa urat on kuitenkin sitä luokkaa, että jos on älyä ja kärsivällisyyttä tiputtaa nopeutta, on tie kutakuinkin ajokelpoinen. Täällä pienemmilä teillä autolla mennään kuin kiskoilla, sillä urat voivat helposti olla 10 senttiset. En ihmettele miksei täällä matalapohjaisia urheiluautoja ole näkynyt. Kaatuilevat ihmiset sen sijaan mönkivät suolatussa lumimömmössä ja jääkerroksen peittämillä kaduilla, joissa kuoppia on enemmän kuin satunnaisesti. Itsekin olen muutaman kerran täällä kaatuillut, Suomessa en muista juurikaan kaatuilleeni. Sääliksi käy niitä yksinäisiä vanhoja rouvia, jotka kaduilla kulkevat.
Jääpuikot. Muutama kuva näistä on jo olemassa, mutta kaikista komeimmat ovat jääneet toistaiseksi kuvaamatta. Jostain luin, että Venäjällä kuolee vuosittain 200 ihmistä tipahteleviin jääpuikkoihin. En ihmettele. Sen verran valtava maa, paljon ihmisiä, paljon lämpöä vuotavia kattoja ja suurin osa maata pakkasen vallassa. Kerta tännekin pienoiseen kaupunkiin mahtuu jääpuikkoja lähes joka rakennuksen kattojen reunoille, niin voi vain arvailla kuinka monta niitä mahtuu koko maahan. Itse kun tiedän tämän faktan, tuijottelen yläilmoihin ja kävelen mahdollisimman kaukana kattojen reunoista.
Torstai iltana suuntaamme Ninan kanssa kohti Pietaria, josta jatkamme matkaa Venäjän vanhimpaan kaupunkiin Novgorodiin!
Täällä on tänään joulu, joten hyvää Joulua vaan kaikille!
Joistain asioista voisin kyllä vielä muutaman kuvan napsaistakin. Liikenneonnettomuudet: niitä näkee oikeastaan päivittäin. Muutamia kertoja olen ollut paikalla, kun sellainen on sattunut. Onneksi usein näyttää siltä, että vahingot ovat lähinnä aineellisia. Paikalliset ehkä ajavat hieman hurjempaan tyyliin kuin Suomessa olen tottunut. Lisäksi kaikissa autoissa ei ole talvirenkaita ja vaikka olisikin, ne saattavat olla ajoilta ennen Neuvostoliiton hajoamista. En tiedä onko alkoholilla osaa näihin onnettomuuksiin. Kenties, sillä vanhan viinan lemu on täällä oikeastaan jokapäiväinen tuttavuus. Onneksi se tulee kuitenkin jostain ihan muualta kuin omasta suusta!
Toisia asioita ei ihan suoranaisesti voi kaapata valokuvaan tai edes videoon. Ehkä joten kuten. Nimittäin ehkä tämä äsken mainittu vanhan viinan haju tallentuisi kuvaan ympärillä olevien ihmisten ilmeissä. Tosin en ole ihan varma reagoivatko muut ympärillä olevat ihmiset asiaan esimerkiksi bussissa - ehkä he ovat tottuneet. Kuvan keskipisteenä ei olisi suomalaistyylinen katujuoppo vaan ihan tavallisen näköinen nuori, keski-ikäinen tai vanha mies.
Kaatuilevat ihmiset ja urat autotoillä. Nämä voisin vielä kuvata. Kadut ovat täällä päin aikamoisessa kunnossa. Suomessa kun niitä uria soimataan niin tulkoot ihmiset katsastamaan tänne tilanteen. Yleensä Suomessa urat on kuitenkin sitä luokkaa, että jos on älyä ja kärsivällisyyttä tiputtaa nopeutta, on tie kutakuinkin ajokelpoinen. Täällä pienemmilä teillä autolla mennään kuin kiskoilla, sillä urat voivat helposti olla 10 senttiset. En ihmettele miksei täällä matalapohjaisia urheiluautoja ole näkynyt. Kaatuilevat ihmiset sen sijaan mönkivät suolatussa lumimömmössä ja jääkerroksen peittämillä kaduilla, joissa kuoppia on enemmän kuin satunnaisesti. Itsekin olen muutaman kerran täällä kaatuillut, Suomessa en muista juurikaan kaatuilleeni. Sääliksi käy niitä yksinäisiä vanhoja rouvia, jotka kaduilla kulkevat.
Jääpuikot. Muutama kuva näistä on jo olemassa, mutta kaikista komeimmat ovat jääneet toistaiseksi kuvaamatta. Jostain luin, että Venäjällä kuolee vuosittain 200 ihmistä tipahteleviin jääpuikkoihin. En ihmettele. Sen verran valtava maa, paljon ihmisiä, paljon lämpöä vuotavia kattoja ja suurin osa maata pakkasen vallassa. Kerta tännekin pienoiseen kaupunkiin mahtuu jääpuikkoja lähes joka rakennuksen kattojen reunoille, niin voi vain arvailla kuinka monta niitä mahtuu koko maahan. Itse kun tiedän tämän faktan, tuijottelen yläilmoihin ja kävelen mahdollisimman kaukana kattojen reunoista.
Torstai iltana suuntaamme Ninan kanssa kohti Pietaria, josta jatkamme matkaa Venäjän vanhimpaan kaupunkiin Novgorodiin!
Täällä on tänään joulu, joten hyvää Joulua vaan kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti