Киде в Петрозаводске: Novgorod

Viime viikon torstai iltana lähdimme yöjunalla kohti Pietaria, josta oli sitten tarkoitus jatkaa kohti Novgorodia heti aamusta. Yöjunassa aika menee vikkelästi ja aamu koittaa nopeasti. Saavuimme aamu seitsemältä Pietariin, mutta tällä kertaa aikaa ei ollut venäläiseen banjaan. Niimpä suuntasimme juna-asemalta toiselle kätevästi metrolla. Metrokartasta laskimme, että erilaisia, pienempiä ja isompia, juna-asemia Pietarissa on peräti 12. Me kyllä löysimme oikean aseman Novgorodiin lähtevälle lähijunalle, mutta lipunmyyntipistettä jouduimme hieman etsimään ja kyselemään.

Lähijunasta on vähän erilainen käsitys täällä kuin esimerkiksi Helsingissä. Matka maksoi vaivaiset alle 10 euroa, mutta kesti kuitenkin yli kolme tuntia. Matkalla ei paljon maisemat päätä huimanneet, sillä alkuun oli pimeää. Ja aamun lopulta sarastaessa huomasimme maisemien olevan aikamoista landea ja metsää. Taisimme muutenkin keskittyä enemmän junan lämpötilaan, sillä junassa oli melko viileää. Loppua kohti junan lämpötila ilmeisesti kohosi, sillä molemmat Ninan kanssa nukahdimme. Heräilimme vähän ennen junan saapumista Novgorodiin ja naureskelimme maisemia katsellessamme, että mihin sitä on taas oikein tullut lähdettyä.

Saavuttuamme kaupunkiin lähdimme etsimään hotelliamme. Hotelli oli halpa, ja sen kyllä saattoi uskoa. Hotelli taisi olla ehkä entinen nuorisokoti, jossa lattiamuovit olivat reikäisiä ja sisustus hyvin pelkistettyä. Huoneessamme oli sängyt, metallinen sairaalatyylinen tarjoilupöytä ja henkarit takeille. Olihan siellä peili ja 3 lasiakin. Olin kyllä ajatellut, että edes kunnon pyyhe olisi kuulunut varusteluun. Tai kuuluihin se, mutta se nyt sattui olemaan sellainen kasvo- tai käsipyyhe. Vessa ja suihku olivat koko kerroksen yhteiset. Haisevaan suihkuun menemistä välttelimme parhaamme mukaan. Oikeastaanhan kaikki oli suihkun osalta ihan mukavasti, tuli sentään lämmintä vettä :) Suihkuverho oli kyllä aikamoisessa homeessa.

Miten olimmekaan edes saattaneet ajatella, että mostellihuoneestamme saattaisi löytyä minibaari. Aivan harhaluuloa se ei sentään ollut, nimittäin pientä keksiliäisyyttä hyödyntäen sellaisen saimme järjestettyä, nimittäin ikkunan sisäpuolella olevalle ikkunalaudalle. Ikkunasta veti niin kovaa, että ikkunalaudalla lämpötila oli vähintäänkin sama kuin jääkaapissa. Jääkaapin ovina toimivat verhot. Ei siellä huoneessakaan kovin lämmin ollut, mutta kyllä silti ihan mukavasti nukuimme jousekkaissa sängyissämme.

Ensivaikutelmamme talvisesta Novgorodista oli varmasti samankaltainen kuin venäläisellä, joka saapuu talvella Lieksaan. Yhdet hostperheeni tuttavat olivat nimittäin shoppailumatkalla Lieksassa, mikä sai minut pidättelemään naurua. Novgorod saattoi kuitenkin jotenkuten pestä Lieksan, sillä nähtävää riitti ainakin yhdeksi illaksi ja hieman seuraavaksikin päiväksi. Olen myös vakuuttunut, että Lieksassa ei olisi ollut yhtä hyviä ravintoloita kuin Novgorodista löysimme. Koska ulkona oli hirmuisen kylmä ja nähtävyydet oli jo nähty, vietimme aikaa lämpimissä ravintoloissa. Mostelliin (hostellin ja motellin strandardit alittava versio) emme halunneet mennä, sillä siellä oli kylmää ja virikkeetöntä.

Novgorodista palatessamme tajusimme ostaa lähijunaliput opiskelijakortilla, jolloin hintaa lipulle jäi alle viisi euroa. Viisi euroa yli kolmen tunnin matkasta. Paluumatkalla meillä oli aikaa viettää yksi päivä Pietarissa. Matkan teemaan sopivasti vietimme senkin päivän lähes kokonaan eräässä ravintolassa. Pietarista takaisin Petroskoihin vievässä junassa olimme väsyneitä, mutta hilpeitä. Kanssamatkustajat saivat kuunnella meidän kaakatusta ja jatkuvaa naurua. Tästäkään matkasta etenkään tuota jälkimmäistä ei puuttunut.