ÄitiVenäjä odottaa!

Petroskoi on noin 270 000 asukkaan kaupunki, jonka elämään aion tutustua seuraavana viitenä kuukautena. Venäjän kieltä olen lukenut kaksi vuotta, joten opittavaa on vielä rutkasti!

Vihdoin ja viimein puolen vuoden liitteiden keräily ja metsästys palkitaan, kun lähtö Petroskoihin alkaa olla käsillä. Viisumin saadakseen oli keräiltävä papereita joka lähtöön mm. vakuutustodistus, hiv-todistus ja Venäjän federaation maahanmuuttoviranomaisen virallinen kutsukirje. Harmillista kyllä, Venäjälläkään ei vielä voi rauhoittua, sillä minun täytyy vielä hakea pitempiaikaista viisumia maassa ollessani. Eli liitteiden haaliminen odottaa sielläkin!

Olen linnoittautunut vanhempieni kotiin eli omaan lapsuuden kotiini Klaukkalaan odottelemaan lähtöä. Kaikki tavarani ovat levällään, koska olen ajatellut pakkaamisen aloittamista - ajatuksen tasolle se onkin jäänyt. Huomenna on kai pakko alkaa valikoida tavaroita ja vaatteita rinkkaan. Vaikein työ lienee päättää, mitkä tavarat pääsevät mukaan ja mitkä jäävät.

Tänään sain lopulta kuulla tietoja isäntäperheestä, jossa tulen siis asumaan seuraavat viisi kuukautta. Isäntäperhe ei taidakaan olla perhe ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä minua odottaa venäjällä rouvas henkilö ja kissa. Ehkä tästä parivaljakosta kuitenkin minulle jonkinlainen perhe muovataan? Ehkäpä tiedossa on teekutsuja tai pitsin nypläystä? Ainakin saan kerrankin oman lemmikkikisun!

Ennen lähtöä päässä ovat pyörineet lähinnä käytännön asiat ja niiden hoitaminen Venäjällä. Raha-asiat pitää saada jotenkin hoitumaan, samoin kännykkäliittymä ja nettiyhteys. Tällaiset jutut hoituvat kuitenkin varmasti jotenkin päin sitten Petroskoissa. Käytännön asioiden ohella olen välillä miettinyt, millaista elämäni Venäjällä tulee olemaan. Millaisia tapahtumia pääsen näkemään ja millaisia asioita joudun kohtaamaan vaikka en niin välittäisikään. 

Odotan innolla, että pääsen aloittamaan lukukauden tuntemattomassa maassa!