Sensuuri

Annan teille sinne koti-Suomeen muutaman ohjeen syksyn viimeisiä sieniretkiä varten. Sienestys saaliista tulee heti isompi tämän yksinkertaisen ohjeen ansiosta! Esimerkiksi tateista ei kannata valita vain nuoria ja madottomia yksilöitä. Kaikki isot, hieman (tai paljon) jo lössähtäneet ja madon syömät voi poimia koriin. Madoista tulee vain pieni lisäannos proteiinia. Nämä sienet maistuvat esimimerkiksi keitoissa, leivän päällä, kaalipadassa, lihan kanssa tai ihan vaikka sellaisenaan oikein maukkailta kunhan muistat lisätä niihin valtavasti suolaa! Вкусный!

En jaksa enää edes kertoa näistä kaikista ruokajutuista täällä. Isäntäperheeni laittaa ruokaa oudosti ja säilyttää sitä vielä oudommin. En ole vieläkään sairastunut, joten lihakeittoa voi ilmeisesti säilyttää nelisen päivää huoneenlämmössä ilman sen suurempia ongelmia. Lihakeitto on varmasti maistunut hellalla kattilassa ollessaan myös banaanikärpäsille, koska niitä asunnon keittiössä elelee varmaan satoja. Alan jo tottua tähän. Suhtaudun varmasti parasta ennen -päivämääriin aika paljon leppoisammin kun tammikuussa palaan takaisin Suomeen.

Kielen kanssa on vieläkin hankalaa. Kirjoittelen isäntäperheelleni lappuja ja tekstiviestejä, joissa ilmoittelen menoistani. He ihmettelevät olenko minä todella kirjoittanut ne, kun niissä kieli on niin paljon parempaa kuin puheeni. Lakikursseilla olen saanut paljon venäläisiä kavereita, joiden kanssa voin harjoitella ymmärtämään ja puhumaan venäjää. He ovat myös sisäistäneet pyyntöni puhua hitaammin ja hyvin selkeästi, mikä auttaa minua ymmärtämään paremmin. Nämä tytöt ja pojat ovat korvaamattomia kielen oppimisen kannalta, mutta myös kulttuurin oppimisen ja paikkoihin tutustumisen kannalta. Tähän mennessä eniten on yllättänyt juuri paikallisten ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus.

On ihmeellistä, miten julkisten kulkuneuvojen käyttäminen voi olla muka niin hankalaa! Kyytiin pääseminen ja kyydistä poistuminen on hankalinta. Eräälläkin kerralla yritin avata "minibussin" oven päästäkseni kyytiin, mutta ovi ei suostunut aukeamaan. Jäin nolona riuhtomaan ovea niin pitkäksi aikaa, että joku auton sisällä ollut matkustaja avasi oven minulle sisäpuolelta.Useana kertana en ole päässyt kyydistä pois silloin kun haluaisin, koska kuski ei pysäytä autoa pyynnöistä huolimatta. Ehkä pyynnöissäni on jotain vikaa. Mutta on julkisissa kuitenkin ainakin yksi hyvä puoli: niitä menee usein. En ole vielä kertaakaan joutunut odottamaan kyytiä kahta minuuttia kauempaa.

Tänään minua ja Tsekkiläistä tyttöä haastateltiin Petroskoin yliopiston verkkolehteen. Suurin osa sponttaaneista vastauksistani ei kelvannut haastattelijoille, sillä kaikki asiat Petroskoihin ja vaihto-ohjelmaamme liittyen piti esittää positiivisessa valossa. Minulta kysyttiin esimerkiksi ensivaikutelmaa Petroskoista, vastasin: "Hyvin erilaista kuin Suomessa." - ei kelvannut. Mutta olinkin jo ennen matkalle lähtöä kuullut, että täällä kerrotaan vain hyviä uutisia. Odotan mielenkiinnolla, että millainen juttu sieltä leivotaan haastattelun perusteella.

Yliopiston päärakennus

Kukkaset ikkunalaudalla?

Opiskelijakortti

Minä

Venäläinen kaverini kertoi seuraavaa: Vaikka sinusta tuntuisi bussin kyydissä, että se voi hajota milloin vain, älä pelkää, nämä bussit eivät hajoa koskaan. Jep!

Onneksi minulla on lääkkeet mukana aina haavasta ydinvoimalaonnettomuuteen asti, joten en ihan heti joudu menemään naapuriapteekkiin.