Киде в Петрозаводске: Tarjoilija, keitossani on kärpänen!

Ensi viikolla alkaa vihdoin venäjän kielen tunnit! Perjantaina tapasimme kahden muun vaihtarin kanssa venäjän opettajaamme. Opettajamme ilmoitti heti tavatessamme, että puhumme vain ja ainoastaan venäjää. Sitten venäjäksi selvittelimme kaikkien lukujärjestyksiä ja toiveita oppituntien määrästä. No, kyllähän se nyt sitten jäi vähän epäselväksi, että kuinka monta oppituntia minulla tulee viikossa olemaan. Se selviää ehkä seuraavalla kerralla eli ensimmäisellä oppitunilla, joka on tiistai aamuna. Heti alkuun minun pitää puhua kolmen minuutin monologi aiheesta "Minä ja vieraat kielet". Ei ihan helppo tehtävä näin kärkeen, mutta rima onkin hyvä nostaa heti alussa korkealle. Nimittäin halu oppia on niin kova, että kaikki mikä tässä prosessi auttaa otetaan vastaan avosylin.

Kielen oppimisen lisäksi haluan kierrellä Venäjällä mahdollisimman paljon ja nähdä uusia paikkoja. Lauantaina vierailimmekin Kizhin saarella suomalaisin ja tsekkiläisin voimin. Äänisjärven valtavalla sellällä aallotkin olivat hurjan isoja, sillä päivä oli kovin tuulinen. Oksennuspussit olivatkin joillakin kanssamatkustajilla käytössä, meidän porukassa niitä ei onneksi tarvittu. Vaikka päivä oli harmaa, tuulinen ja aika viileäkin, oli Kizhin saarella kaunista ja ihanan rauhallista. Kävelimme kolmisen tuntia saaren eri kolkissa ihailemassa vanhoja puurakennuksia- ja kirkkoja. Tämän viileän retken jälkeen maistui kuuma borskeitto, jossa tosin lillui myös yksi banaanikärpänen.

Elämä ja arki tässä perheessä, tässä talossa, näillä kaduilla ja tässä kaupungissa on alkanut sujua mukavasti. Julkisten kulkuneuvojen käyttö alkaa pikkuhiljaa sujua ja tuntua osalta arkea. Kävellen on mukava tutkia paikkoja, vaikka eksynkin lähes joka kerta. Isot tiet, joiden yli ei mene suojateitä, olen oppinut ylittämään paikallisten tavoin juoksemalla sopivassa välissä yli. Suojateilläkin olen oppinut marssimaan tien yli mitään odottelematta, sillä kukaan ei autolla kuitenkaan pysähdy päästämään ketään yli. Liikkumiseen myös paikallisia takseja on nyt kokeiltu pari kertaa ja ne vaikuttavat ihan hyvältä vaihtoehdolta, jos haluaa liikkua pimeään aikaan. Pieni ongelma taksien kanssa on se, että ne täytyy aina tilata soittamalla. Vielä ei ole tarvinnut soittaa itse, mutta sekin päivä varmasti vielä koittaa.

Venäjällä ei ilmeisesti harrasteta kovinkaan suuria varoaikoja tai muutenkaan turhaan kiirehditä asioiden kanssa. Sain nimittäin lauantaina kuulla, että hostäitini lähtee sunnuntaina kahdeksi viikoksi ulkomaille. Harmi, että juuri nyt, kun olen jo melko hyvin alkanut ymmärtää hänen puhettaan. Ehkä voin sitten tehdä yllättää hänet iloisesti, kun kahden viikon päästä osaan venäjää jo paljon paremmin. Jos ymmärsin oikein, en joudu matkasta huolimatta itse ruoan laittoon. Naisen veljenpoika tekee minulle aamupalat ja mummo päivälliset ja iltapalat. En tiedä miten tulen mummon kanssa toimeen, kun en ymmärrä hänen puheestaan juuri mitään. Aion kyllä täsmentää, että hänen täytyy puhua erittäin hitaasti ja selkeästi.