Hajoilua

Viisumin ovat minulle myöntäneet! Mikä parasta, on viisumi voimassa kesäkuun 2013 loppuun asti. Hieman kuitenkin ihmettelimme vaihtarikaverini kanssa, että miksi kummassa viisumeissamme lukee "alle 16-vuotiaita lapsia: yksi". Kysyin tätä viisumin minulle luovuttaneelta yliopiston työntekijältä. Hänen mukaan siinä lukee yksi, koska lapsia ei ole ja viisumi on tarkoitettu vain yhdelle ihmiselle. Jos minulla olisi lapsia, tulisi kohtaan lasten nimet. Voi tätä venäläistä logiikkaa! Olemme kyllä vakuuttuneita, että merkintä liittyy jotenkin käynnissä olevaan lapsiasiajupakkaan.

Tänään hajosi taas yksi niistä busseista, joiden ei pitänyt koskaan hajota. Nousin bussin kyytiin yliopiston pysäkiltä ja kuten tavallista kyytiin hyppäsi muutama muukin niin että lopulta bussi oli aivan täynnä. Liikuimme metrin ja bussi pysähtyi. Ensin kuski ei sanonut mitään ja kaikki varmasti luulivat kyseen olevan vain iltapäiväruuhkasta. Muutamia minuutteja odoteltuamme kuski ilmoitti, ettei bussi enää käynnisty. Ovet olivat lukossa eivätkä auenneet. Aluksi kukaan ei tuntunut tekevän mitään: bussikuski istui ja tuijotteli eteenpäin ja matkustajat (minä myös) möllöttivät seisoma- ja istumapaikoillaan. Lopulta eräät miehet raivasivat tiensä ovelle ja alkoivat hakata sitä, jotta saisivat sen auki. Lopulta ovi saatiin auki, kun viides mies saapui auttamaan. Ehkä bussin hajoaminen ei ole lopullista ottaen huomioon, että minunkin toisen koulumatkani varrella on useita pikku pajoja, joissa erinäköisiä autoja ja laitteita korjaillaan.

Hajonnut bussi jäi tukkimaan liikennettä keskelle katua.

Ensimmäinen yhteistyöstä kieltäytynyt bussi osui kohdalleni ensilumipäivänä. Tällöin lunta satoi taukoamatta ja tuloksena oli miltei puolen metrin hanki. Normaalisti bussilla minun pysäkiltäni kestää keskustaan noin 15 minuuttia. Tällä kerralla matka keskustan pääkadulle kesti lähemmäs tunnin. Lopulta bussi sammui kesken kaiken loivaan ylämäkeen eikä enää inahtanutkaan. Olihan se arvattavissa, sillä suuri osa busseista jaksaa juuri ja juuri sytkyttää loivat ylämäet ylös täydellä lastilla noin 10km/h tuntivauhtia silloinkin kun tie on kuiva.

Ruokajutuista sen verran, että jos et siedä persiljaa tai tilliä niin älä suotta tule tähän maahan. Tilliä ja persiljaa on aivan kaikkialla. Ravintolassa tuskin saat annosta ilman näitä yrttejä. Tai no ei liioitella, jälkiruuan luultavasti saat ilman. Muiden annosten päälle on silputtu aivan varmasti jompaa kumpaa koristeeksi. Jos pyydät annoksesi ilman näitä ihanuuksia, voi käydä seuraavasti: Tarjoilija saapuu annoksesi kanssa, jota koristaa tillit tai persiljat. Sanot, että tilasit annoksesi nimenomaan ilman. Tarjoilija ottaa annoksesi, menee hieman kauemmaksi pöydästäsi, puhaltelee tillit pois ja lopuksi vielä kääntää blinisi toisin päin. Annos tuodaan sinulle takaisin ja juurikaan tilliä ei enää ole - ainakaan nähtävissä. 

Lain opiskelu täällä on hankalaa. Ainakin minulle. Tiedekuntani sijaitsee aivan eri puolella kaupunkia kuin yliopiston päärakennus, jossa opiskelen venäjänkieltä päivittäin. Venäjänkielen tunnit on minulle etusijalla ja myöskin osittain maksullisia, joten niitä tunteja en halua jättää väliin. Valitettavasti matka päärakennukselta juridistiseen tiedekuntaan vie niin paljon aikaa, että en juuri koskaan ehdi päivän aikana sekä venäjän tunneille että lakiluennoille. Yhdellä kurssilla saan korvata tentin tekemällä valitsemastani aiheesti koskien työoikeutta PowerPoint esityksen. Helppoa! Toisella kurssilla taas joudun osallistumaan aivan samaan tenttiin kuin venäläiset luokkakaverini. Vaikeata ja mahdotonta!

Seuraavassa pläjäys sekalaisia kuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Kouluni värimaailma :D

Koulu selän takana. Tässä kuvassa tuossa tien laidassa vasemmalla näkyy tollainen paikallinen minikaatopaikka, mihin kipataan kaikki roskiskista vessajätteisiin.

Toinen mahdollinen reitti koululle, jälleen koulu selän takana.

Koulun liepeiltä. Kätevää rakentaa talo vanhan talon raunioiden suojaan?

Tämäkin koulumatkalta.

Ihan hieno talo tällä alueella, mutta jotain vikaa siinäkin. Nimittäin suuria reikiä seinissä.

Tässä näitä koulumatkakuvia.

Mun koulumatkan lempparikoira, joka aina päivystää koppinsa katolla.

Tässä aletaan jo poistua mökkikylästä ja saapua kaupungin puolelle.

Tien ylityspaikka. Horisontissa siintävistä keltaisista kerrostaloista yksi on mun koti.

Ensilumipäivänä kuntosalin ovella.

Kattokruunu Petroskoi pääteatterista, jossa kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä baletin.

Ensilumi minun huoneen ikkunasta.

Venäjänkielinen alfapet.