Ehdin jo luulla, etten pääse jouluksi kotiin. Joulu ja sen tärkeys kuitenkin pääsi voittamaan kamppailun paluupäivämäärän kanssa. Sinänsä se paluupäivämäärä itsessään ei niin tärkeä ole, vaan se, että keväällä pitää ehtiä vielä kandityö kirjoittaa ja palauttaa. Mutta tulin kuitenkin siihen päätökseen, ettei muutama päivä suuntaan tai toiseen vaikuta radikaalisti työni lopputulokseen.
Tänään varailin bussilippuja välille Petroskoi-Helsinki-Petroskoi, mutta se ei sujunut aivan helposti. Nimittäin suomalaisen yhtiön kanssa ei oikein lykästänyt. Aluksi tämän yhtiön bussista yhdet paikat minulle jo varattiin, mutta kysyessäni toista vaihtoehtoa he olivat päättäneet purkaa varaukseni ja myydä alustavat paikkani jollekin muulle. No onneksi olemassa on myös muutamia venäläisiä ehkä hieman hämärämpiä yhtiöitä. Näillä yhtiöllä ei ole sähköpostiosoitteita, joiden kautta lippujen varaamisen voisi hoitaa niin, että saa edes jotain mustaa valkoiselle.
Venäjäksi kuitenkin onnistuin soittamaan ja varaamaan paikat kotiin ja takaisin. Niin ainakin luulen ja toivon. Todellinen tilanne selviää viimeistään sitten joulun alla, kun kotiin lähdön aika koittaa. Vielähän ei kannata mitään alkaa murehtia. Kyyti on kätevästi osoitteesta osoitteeseen eli suoraan kotiovelta toiselle! Ja koko lysti yhteen suuntaan on naurettavan halpa - 50 euroa. Tällä hinnalla Suomessa saattaisin ehkä saada taksin Helsingin keskustasta melkein kotiovelle. Pitäkäämme peukkuja, että taksi tai minibussi tai mikä ikinä onkaan, tulee noutamaan minut aamulla 22.12.12 kotitaloni liepeiltä.
Nyt kun on melko varmaa (ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa), että pääsen kotikäynnille, voisin sen kunniaksi kertoa asioita, jotka Suomessa ja suomalaisuudessa ovat ikävöimisen arvoisia.
Kraanavesi. Miten ihanaa mahtaakaan olla, kun vesipullon voi täyttää suoraan kraanasta kuntosalille lähtiessä? Salilla ei tarvitse hörppiä lämmintä tai kuumaa vettä. Hampaita pestessä vettä voi ihan juodakin. Ainaisen teen juomisen voi vaihtaa kylmän ja raikkaan veden juontiin. Vaikkakin olen todennut, että kyllä se jano teelläkin lähtee. Voi olla, että kuitenkin sitten Suomessa ikävääni keittelen ja hauduttelen jatkuvasti teetä. Tällä hetkellä olen mukavasti antibioottikuurilla, kun tuli tuota vettä keittämättä täälläkin juotua.
Selkeys. Tiedän mitä elämässäni suunnilleen tapahtuu, ainakin yleensä, kun olen Suomessa. On suunnilleen selvää, milloin mitkäkin tentit on ja täytyykö niihin osallistua. Tiedän milloin on lomaa ja milloin ei. Kouluviikon lukujärjestys pysyy samana yhden perioidin ajan eikä vaihtele viikosta toiseen. Kun menen hoitamaan asioitani, ne yleensä hoituu. Jos varaan liput bussiin, tiedän, että ne on varattu ja minulle on bussissa paikka kyseisenä päivänä. Ihmiset tietävät asioista ja osaavat kertoa miten asiat ovat ilman sanoja: voi olla, ehkä, en ole varma, en tiedä jne.
Mitä ei ole ja tuskin tuleekaan ikävä?
Aikaiset aamut. Suomalaiset ovat kyllä hullu kansa, kun jaksavat herätä ihan tavallisina työaamuina esimerkiksi kuuden-seitsemän aikoihin. Oikeastaan kahdeksaltakin on ihan pirun aikaisin. Minun pitää varmaan Suomeen palattuani ostaa sellainen moottoroitu sänky, joka kippaa minut lattialle kellon soidessa aamulla. Täällä on niin mukavaa heräillä siinä 9-11 välillä ja sitten rauhassa keitellä puuroa samalla teetä litkien.
VR ja julkinen liikenne muutoinkin. Turhan vaivalloista siellä Suomessa. Aluksi täällä oli sekavaa ja pelottavaa ja kaikki tuntui menevän ihan pieleen. Nyt kun julkista liikennettä on oppinut käyttämään niin se sujuu kuin tanssi. Turhaa aikaa ei kulu aikataulujen tutkimiseen tai kuittien tulostelemiseen. Kun bussi, minibussi tai sähköbussi (mikä onkaan suomeksi) saapuu, hyppäät tai änget kyytiin. Usein miehet antavat paikkansa naisille. Lähtiessä laitat kolikkosi bussikuskin "pöydälle" tai annat ne jollekulle toiselle asiakkaalle, joka sitten ojentaa ne edelleen aina perille asti. Jos kyseessä on minibussi, pyydät/huudat ennen omaa pysäkkiäsi kuskia pysähtymään. Jos kulkuneuvosi sattuu hajoamaan, seuraava tulee kuitenkin parin minuutin kuluttua. Hinnallakaan tätä ei ole pilattu. Eikä mitään lisämaksuja tai josostatlippusijunastamaksuja.
Valitus ja murehtiminen. Kaikki selviää aikanaan ja järjestyy myöskin.
Tänään varailin bussilippuja välille Petroskoi-Helsinki-Petroskoi, mutta se ei sujunut aivan helposti. Nimittäin suomalaisen yhtiön kanssa ei oikein lykästänyt. Aluksi tämän yhtiön bussista yhdet paikat minulle jo varattiin, mutta kysyessäni toista vaihtoehtoa he olivat päättäneet purkaa varaukseni ja myydä alustavat paikkani jollekin muulle. No onneksi olemassa on myös muutamia venäläisiä ehkä hieman hämärämpiä yhtiöitä. Näillä yhtiöllä ei ole sähköpostiosoitteita, joiden kautta lippujen varaamisen voisi hoitaa niin, että saa edes jotain mustaa valkoiselle.
Venäjäksi kuitenkin onnistuin soittamaan ja varaamaan paikat kotiin ja takaisin. Niin ainakin luulen ja toivon. Todellinen tilanne selviää viimeistään sitten joulun alla, kun kotiin lähdön aika koittaa. Vielähän ei kannata mitään alkaa murehtia. Kyyti on kätevästi osoitteesta osoitteeseen eli suoraan kotiovelta toiselle! Ja koko lysti yhteen suuntaan on naurettavan halpa - 50 euroa. Tällä hinnalla Suomessa saattaisin ehkä saada taksin Helsingin keskustasta melkein kotiovelle. Pitäkäämme peukkuja, että taksi tai minibussi tai mikä ikinä onkaan, tulee noutamaan minut aamulla 22.12.12 kotitaloni liepeiltä.
Nyt kun on melko varmaa (ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa), että pääsen kotikäynnille, voisin sen kunniaksi kertoa asioita, jotka Suomessa ja suomalaisuudessa ovat ikävöimisen arvoisia.
Kraanavesi. Miten ihanaa mahtaakaan olla, kun vesipullon voi täyttää suoraan kraanasta kuntosalille lähtiessä? Salilla ei tarvitse hörppiä lämmintä tai kuumaa vettä. Hampaita pestessä vettä voi ihan juodakin. Ainaisen teen juomisen voi vaihtaa kylmän ja raikkaan veden juontiin. Vaikkakin olen todennut, että kyllä se jano teelläkin lähtee. Voi olla, että kuitenkin sitten Suomessa ikävääni keittelen ja hauduttelen jatkuvasti teetä. Tällä hetkellä olen mukavasti antibioottikuurilla, kun tuli tuota vettä keittämättä täälläkin juotua.
Selkeys. Tiedän mitä elämässäni suunnilleen tapahtuu, ainakin yleensä, kun olen Suomessa. On suunnilleen selvää, milloin mitkäkin tentit on ja täytyykö niihin osallistua. Tiedän milloin on lomaa ja milloin ei. Kouluviikon lukujärjestys pysyy samana yhden perioidin ajan eikä vaihtele viikosta toiseen. Kun menen hoitamaan asioitani, ne yleensä hoituu. Jos varaan liput bussiin, tiedän, että ne on varattu ja minulle on bussissa paikka kyseisenä päivänä. Ihmiset tietävät asioista ja osaavat kertoa miten asiat ovat ilman sanoja: voi olla, ehkä, en ole varma, en tiedä jne.
Mitä ei ole ja tuskin tuleekaan ikävä?
Aikaiset aamut. Suomalaiset ovat kyllä hullu kansa, kun jaksavat herätä ihan tavallisina työaamuina esimerkiksi kuuden-seitsemän aikoihin. Oikeastaan kahdeksaltakin on ihan pirun aikaisin. Minun pitää varmaan Suomeen palattuani ostaa sellainen moottoroitu sänky, joka kippaa minut lattialle kellon soidessa aamulla. Täällä on niin mukavaa heräillä siinä 9-11 välillä ja sitten rauhassa keitellä puuroa samalla teetä litkien.
VR ja julkinen liikenne muutoinkin. Turhan vaivalloista siellä Suomessa. Aluksi täällä oli sekavaa ja pelottavaa ja kaikki tuntui menevän ihan pieleen. Nyt kun julkista liikennettä on oppinut käyttämään niin se sujuu kuin tanssi. Turhaa aikaa ei kulu aikataulujen tutkimiseen tai kuittien tulostelemiseen. Kun bussi, minibussi tai sähköbussi (mikä onkaan suomeksi) saapuu, hyppäät tai änget kyytiin. Usein miehet antavat paikkansa naisille. Lähtiessä laitat kolikkosi bussikuskin "pöydälle" tai annat ne jollekulle toiselle asiakkaalle, joka sitten ojentaa ne edelleen aina perille asti. Jos kyseessä on minibussi, pyydät/huudat ennen omaa pysäkkiäsi kuskia pysähtymään. Jos kulkuneuvosi sattuu hajoamaan, seuraava tulee kuitenkin parin minuutin kuluttua. Hinnallakaan tätä ei ole pilattu. Eikä mitään lisämaksuja tai josostatlippusijunastamaksuja.
Valitus ja murehtiminen. Kaikki selviää aikanaan ja järjestyy myöskin.
 |
| Auringonnousu 10:30 eräänä kouluaamuna. Myöhemmin kyseisenä päivänä eräs autoilija ajoi aimokasan kuraa päälleni. Pysähtyi pyytämään anteeksi, mutta ei siitä ollut enää apua siihen tosiasiaan, että näytin juuri ojasta heränneeltä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti