Erään tavallisen koulupäivän päätteeksi matkasin tavalliseen tapaan täydessä bussissa kotia kohti. Olin onnistunut saamaan istumapaikan oven suulta. Muutamaa pysäkkiä ennen omaani kyytiin nousi vanha rouva, ja koska kaikki istumapaikat olivat varattuja, nousin omaltani ja annoin paikkani kyseiselle rouvalle. Ensin rouva hymyili minulle ja kiitteli istuutuessaan paikalleni. Ääni muuttui kuitenkin kellossa, kun hän huomasi vastapäätä istuvan nuoren miehen. Ja jotain tällaista sieltä sitten tuli ensin ihan yleisesti kaikille matkustajille: "Mihin tämä maailma on oikein menossa, kun naiset antavat paikkansa vaikka se on miesten tehtävä?!" Tämän jälkeen kyseiselle nuorelle miehelle osoitettu moite: "Miten saatoit katsoa vierestä, kun nainen antoi paikkansa, etkä itse noussut!!?" Ja lopuksi, jottei minulle vahingossa olisi jäänyt iloinen mieli siitä, että sain olla avuksi: "Sinun olisi ehdottomasti pitänyt sanoa tuolle nuorelle miehelle, että hänen pitäisi antaa paikkansa minulle eikä nousta itse!!!"
Mummelin nuhteen vastaanotettuaan mies tietysti ponnahti ylös penkiltä kuin raketti ja suorastaan työnsi minut istumaan paikalleen. Minä sitten hölmistyneenä ujosti hymyilin mummolle, joka näytti varsin tyytyväiseltä aikaan saamaansa ratkaisuun. Tästä ei ehkä jäänyt iloinen mieli, mutta sen sijaan päivän itsekseen-hihittely-kiintiö tuli täytettyä bussista poistumisen jälkeen. Ja oli tässä jotain positiivistakin: ymmärsin oikeastaan täysin missä mentiin, vaikka tämä vaahtaominen tapahtui nopeatempoisella venäjän kielellä. Ehkä minun olisi silti pitänyt ihan huvikseen keventää tai pahentaa tilannetta luikauttamalla lopuksi yksi suosikkisanonnoistani: "Anteeksi, ymmärrän vain vähän venäjää, koska olen Suomesta." Sama lauselma tuntuu sopivaan yllättävän moneen tilanteeseen, kuten seuraavaankin olisi sopinut.
Jouluostoksillehan piti tietysti rynnätä täällä melkeinpä heti, kun päätin tulla viettämään joulua Suomeen. Monien kauppojen, varsinkin kosmetiikka liikkeiden, ovilla päivystää muutama vartija. Menin tällaiseen kauppaan ja ostin parit lahjat. Kävelin kaupasta tyytyväisenä ulos musiikkia korvanapeilla kuunnellen. En tainnut päästä metriä-paria pidemmälle, kun vartija pysäytti minut käsivarteeni koskettamalla. Otin nappulat korvilta pois ja varashälytinhän, aika onneton sellainen, siellä taustalla pärisi. Olisin halunnut heittää jonkun hyvän letkautuksen koskien korvanappejani, mutta en tietenkään osannut. Niimpä heiluttelin nappeja vartijalle ikään kuin selitykseksi sille, miksen pysähtynyt hälyttimen soidessa. Vartija kyseli jotain ja aloin varmasti vaikuttaa vielä epäilyttävämmältä, kun en oikeastaan vastannut yhtään mitään, koska en kysymyksiäkään oikein ymmärtänyt. Onneksi vartija oli niinkin oma-aloitteinen, että nyhti ostoskassini kädestäni ja alkoi tutkia sen sisältöä ja heilutella ostoksiani yksitellen varashälyttimen edessä. Yhteen tuotteeseen oli jäänyt varashälyytin, vartija käytätti tuotteen kassalla minun odottaessa ovella. Selvisin koko tilanteesta sanomalla vain lopuksi "kiitos ja näkemiin!"
Monia juttuja olen kuitannut paljastamalla olevani suomalainen. Yleensä ne on sellasia tilanteita, joissa en ymmärrä, mitä minulle puhutaan. Kerran tulin kuitanneeksi erään toisenlaisen tilanteen ja niitin varmasti samalla Suomelle ja suomalaisille lisää kyseenalaista mainetta. Olin nimittäin kuntosalilla juoksemassa juoksumatolla. En huomannut kengännauhojeni auenneen katalasti, vaikka olin laittanut ne tuplasolmulle. Siinähän se sitten tuli huomattua, kun melkein kaaduin naamalleni matolle. Onneksi sain kuitenkin otettua juoksumaton kahvoista kiinni ja kammettua itseni ylös juuri ennen kuin ehdin kaatua. Tässä hötäkässä päästin kuitenkin suustani kovaan ääneen suomeksi jotain todella harmitonta, mikä sattuu kuitenkin venäjäksi tarkoittamaan jotain epäsopivampaa. Kaikki ne vähäiset ihmiset, jotka salilla sattuivat samaan aikaan olemaan, tuijottivat minua osa närkästyneen ja osa ihmettyneen näköisinä. Kävipä siinä sitten kaikille selväksi, mistä näitä öykkäreitä oikein sikiää, kun julistin kovaan ääneen olevani Suomesta. Tuijotus loppui eikä kukaan tullut esittämään lisäkysymyksiä, silti en ole aivan vakuuttunut siitä oliko puollustukseni ihan parhaasta päästä.
Odotan enää sitä, että voin kuitata luistelutaitoni sillä, että olen suomalainen! Ja suomalaisuuden nimissähän voi kuitata vain mahtavat luistelunäytöt.
Mummelin nuhteen vastaanotettuaan mies tietysti ponnahti ylös penkiltä kuin raketti ja suorastaan työnsi minut istumaan paikalleen. Minä sitten hölmistyneenä ujosti hymyilin mummolle, joka näytti varsin tyytyväiseltä aikaan saamaansa ratkaisuun. Tästä ei ehkä jäänyt iloinen mieli, mutta sen sijaan päivän itsekseen-hihittely-kiintiö tuli täytettyä bussista poistumisen jälkeen. Ja oli tässä jotain positiivistakin: ymmärsin oikeastaan täysin missä mentiin, vaikka tämä vaahtaominen tapahtui nopeatempoisella venäjän kielellä. Ehkä minun olisi silti pitänyt ihan huvikseen keventää tai pahentaa tilannetta luikauttamalla lopuksi yksi suosikkisanonnoistani: "Anteeksi, ymmärrän vain vähän venäjää, koska olen Suomesta." Sama lauselma tuntuu sopivaan yllättävän moneen tilanteeseen, kuten seuraavaankin olisi sopinut.
Jouluostoksillehan piti tietysti rynnätä täällä melkeinpä heti, kun päätin tulla viettämään joulua Suomeen. Monien kauppojen, varsinkin kosmetiikka liikkeiden, ovilla päivystää muutama vartija. Menin tällaiseen kauppaan ja ostin parit lahjat. Kävelin kaupasta tyytyväisenä ulos musiikkia korvanapeilla kuunnellen. En tainnut päästä metriä-paria pidemmälle, kun vartija pysäytti minut käsivarteeni koskettamalla. Otin nappulat korvilta pois ja varashälytinhän, aika onneton sellainen, siellä taustalla pärisi. Olisin halunnut heittää jonkun hyvän letkautuksen koskien korvanappejani, mutta en tietenkään osannut. Niimpä heiluttelin nappeja vartijalle ikään kuin selitykseksi sille, miksen pysähtynyt hälyttimen soidessa. Vartija kyseli jotain ja aloin varmasti vaikuttaa vielä epäilyttävämmältä, kun en oikeastaan vastannut yhtään mitään, koska en kysymyksiäkään oikein ymmärtänyt. Onneksi vartija oli niinkin oma-aloitteinen, että nyhti ostoskassini kädestäni ja alkoi tutkia sen sisältöä ja heilutella ostoksiani yksitellen varashälyttimen edessä. Yhteen tuotteeseen oli jäänyt varashälyytin, vartija käytätti tuotteen kassalla minun odottaessa ovella. Selvisin koko tilanteesta sanomalla vain lopuksi "kiitos ja näkemiin!"
Monia juttuja olen kuitannut paljastamalla olevani suomalainen. Yleensä ne on sellasia tilanteita, joissa en ymmärrä, mitä minulle puhutaan. Kerran tulin kuitanneeksi erään toisenlaisen tilanteen ja niitin varmasti samalla Suomelle ja suomalaisille lisää kyseenalaista mainetta. Olin nimittäin kuntosalilla juoksemassa juoksumatolla. En huomannut kengännauhojeni auenneen katalasti, vaikka olin laittanut ne tuplasolmulle. Siinähän se sitten tuli huomattua, kun melkein kaaduin naamalleni matolle. Onneksi sain kuitenkin otettua juoksumaton kahvoista kiinni ja kammettua itseni ylös juuri ennen kuin ehdin kaatua. Tässä hötäkässä päästin kuitenkin suustani kovaan ääneen suomeksi jotain todella harmitonta, mikä sattuu kuitenkin venäjäksi tarkoittamaan jotain epäsopivampaa. Kaikki ne vähäiset ihmiset, jotka salilla sattuivat samaan aikaan olemaan, tuijottivat minua osa närkästyneen ja osa ihmettyneen näköisinä. Kävipä siinä sitten kaikille selväksi, mistä näitä öykkäreitä oikein sikiää, kun julistin kovaan ääneen olevani Suomesta. Tuijotus loppui eikä kukaan tullut esittämään lisäkysymyksiä, silti en ole aivan vakuuttunut siitä oliko puollustukseni ihan parhaasta päästä.
Odotan enää sitä, että voin kuitata luistelutaitoni sillä, että olen suomalainen! Ja suomalaisuuden nimissähän voi kuitata vain mahtavat luistelunäytöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti