En olekaan kirjoitellut aikoihin. Moni on käynyt innokkaasti vakoilemassa, josko blogiini olisi ilmestynyt jotakin uutta. Tällä kertaa on! Pahoittelut pitkästä tauosta. Arki on alkanut soljua ja vaikka täällä onkin kovin rentoa niin ilmeisesti kuitenkin jotain tekemistä on ollut, kun en ole ehtinyt blogia kirjoitella.
Nyt alan olla aika tukevasti puolessavälissä tätä elämän vaihetta. Elämä menee vauhdilla. Mutta toisinaan on myös sellaisia vaiheita, että tuntuu, ettei aika kulu millään. Kuten viime viikolla, sillä olin jälleen naapurin mummon kanssa kaksin yli viikon. Kuten viime kerrallakin hostäiti ilmoitti lähdöstään, tällä kertaa Moskovaan, tunnin varoitusajalla. Jos olisin tiennyt aikaisemmin, olisin itsekin ostanut junaliput vaikka Siperiaan. Ruokaa oli jälleen liikaa. Sehän on selvää, että ihan normaali lounas tavallisena päivänä on kilon kala ja 6 isoa perunaa? Tuli koettua myös ruokamyrkytys osa 2. Tällä kertaa ei onneksi niin railakkaasti kuin viime kerralla.
Täällä on aamuisin hyvin pimeää. Venäläiset päättivät pari vuotta sitten viisaina lopettaa kellon kääntelyn keväisin ja syksyisin, mutta jossain meni pieleen. Nimittäin käyttöön jäi ainainen kesäaika. En tiedä onko sillä loppuen lopuksi väliä, kun talvella on joka tapauksessa pimeää. Näin marraskuun puolivälissä aurinko nousee vähän yli kymmeneltä. Ihanaa, ettei luentoni ala minään päivänä ennen kello 11:tä. Sitten joulukuun 21. päivä aurinko taitaa nousta puolen päivän aikoihin? Onneksi täällä on kuitenkin luultavasti lunta valaisemassa pimeimpänä aikana!
Olen ehkä onnistunut sulautumaan joukkoon paremmin viime aikoina, mutta ei ainainen mokailu kuitenkaan voi loppua kuin seinään. Viimeksi juurikin tänään perustelin tavallisen kaupan olevan hyvä työpaikka opiskelijalle, koska siellä voi olla mukavia nuoria miehiä. No, miksipä ei siksikin! Tarkoitus oli kuitenkin puhua työkavereista. Ehkä joten kuten tulen ymmärretyksi venäjänkielellä, mutta edelleen on rutkasti parantamisen varaa. Paluupäiväni taitaa olla suunnilleen 23.1.2013, joten vielä on aikaa oppia.
Suomalainen joulu jää tältä vuodelta väliin. Olin jo suunnitellut kotiin matkustamista jouluksi, mutta vaihto-ohjelmassani on niin tiukat säännöt, ettei se onnistu. Tänä vuonna joulu vietetäänkin sitten venäjänkielen oppitunnilla. Opettaja lupasi kyllä järjestää minulle jouluista tunnelmaa, ehkäpä joku jouluinen puheenaihe? Heheh. Kaikki muut tuntemani vaihtarit lähtevät viettämään joulua kotimaihinsa ja osa lopullisesti kotiin. Täällähän sitä joulua vietään vasta tammikuussa, joten en kuitekaan jää paitsi kaikista karkeloista.
Taksikulttuuri Petroskoissa on niin kummallinen, että sitä on hankala ymmärtää. Ilmeisesti myöhään illalla tai yöllä yksin liikkuva nainen ei ole tavallinen näky. Melkein jokainen taksikuski kysyy saman kysymyksen: "Oletko naimisissa?" Harjoiteltu vastaukseni kuuluu: "Olen naimisissa ja mieheni odottaa minua kotona." Eräällä kerralla en saanut auton ovea auki, mutta ulos ei päästetty ilman, että annoin puhelinnumeroni. Toisella kerralla ilmainen taksimatka kuitattiin venäläisen vieraanvaraisuuden piikkiin, vaikka kuinka yritin rahoja tyrkyttää.
Huomenna saan tiettävästi jatketun viisumin ja passini takaisin. Vaihtarikaverin viisumissa oli ollut jotain kummallista... :D Saapa nähdä onko mun viisumissa kaikki ihan mallillaan. Kirjoittelen pian uudelleen ja ehkä saan jotain kuviakin otettua!
Nyt alan olla aika tukevasti puolessavälissä tätä elämän vaihetta. Elämä menee vauhdilla. Mutta toisinaan on myös sellaisia vaiheita, että tuntuu, ettei aika kulu millään. Kuten viime viikolla, sillä olin jälleen naapurin mummon kanssa kaksin yli viikon. Kuten viime kerrallakin hostäiti ilmoitti lähdöstään, tällä kertaa Moskovaan, tunnin varoitusajalla. Jos olisin tiennyt aikaisemmin, olisin itsekin ostanut junaliput vaikka Siperiaan. Ruokaa oli jälleen liikaa. Sehän on selvää, että ihan normaali lounas tavallisena päivänä on kilon kala ja 6 isoa perunaa? Tuli koettua myös ruokamyrkytys osa 2. Tällä kertaa ei onneksi niin railakkaasti kuin viime kerralla.
Täällä on aamuisin hyvin pimeää. Venäläiset päättivät pari vuotta sitten viisaina lopettaa kellon kääntelyn keväisin ja syksyisin, mutta jossain meni pieleen. Nimittäin käyttöön jäi ainainen kesäaika. En tiedä onko sillä loppuen lopuksi väliä, kun talvella on joka tapauksessa pimeää. Näin marraskuun puolivälissä aurinko nousee vähän yli kymmeneltä. Ihanaa, ettei luentoni ala minään päivänä ennen kello 11:tä. Sitten joulukuun 21. päivä aurinko taitaa nousta puolen päivän aikoihin? Onneksi täällä on kuitenkin luultavasti lunta valaisemassa pimeimpänä aikana!
Olen ehkä onnistunut sulautumaan joukkoon paremmin viime aikoina, mutta ei ainainen mokailu kuitenkaan voi loppua kuin seinään. Viimeksi juurikin tänään perustelin tavallisen kaupan olevan hyvä työpaikka opiskelijalle, koska siellä voi olla mukavia nuoria miehiä. No, miksipä ei siksikin! Tarkoitus oli kuitenkin puhua työkavereista. Ehkä joten kuten tulen ymmärretyksi venäjänkielellä, mutta edelleen on rutkasti parantamisen varaa. Paluupäiväni taitaa olla suunnilleen 23.1.2013, joten vielä on aikaa oppia.
Suomalainen joulu jää tältä vuodelta väliin. Olin jo suunnitellut kotiin matkustamista jouluksi, mutta vaihto-ohjelmassani on niin tiukat säännöt, ettei se onnistu. Tänä vuonna joulu vietetäänkin sitten venäjänkielen oppitunnilla. Opettaja lupasi kyllä järjestää minulle jouluista tunnelmaa, ehkäpä joku jouluinen puheenaihe? Heheh. Kaikki muut tuntemani vaihtarit lähtevät viettämään joulua kotimaihinsa ja osa lopullisesti kotiin. Täällähän sitä joulua vietään vasta tammikuussa, joten en kuitekaan jää paitsi kaikista karkeloista.
Taksikulttuuri Petroskoissa on niin kummallinen, että sitä on hankala ymmärtää. Ilmeisesti myöhään illalla tai yöllä yksin liikkuva nainen ei ole tavallinen näky. Melkein jokainen taksikuski kysyy saman kysymyksen: "Oletko naimisissa?" Harjoiteltu vastaukseni kuuluu: "Olen naimisissa ja mieheni odottaa minua kotona." Eräällä kerralla en saanut auton ovea auki, mutta ulos ei päästetty ilman, että annoin puhelinnumeroni. Toisella kerralla ilmainen taksimatka kuitattiin venäläisen vieraanvaraisuuden piikkiin, vaikka kuinka yritin rahoja tyrkyttää.
Huomenna saan tiettävästi jatketun viisumin ja passini takaisin. Vaihtarikaverin viisumissa oli ollut jotain kummallista... :D Saapa nähdä onko mun viisumissa kaikki ihan mallillaan. Kirjoittelen pian uudelleen ja ehkä saan jotain kuviakin otettua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti